Mitä on helihiihto?
Jos helihiihto on terminä tuttu, tiedät jo varmasti sen olevan melkoisen upea ajanviettotapa. Mutta kuinka tämä urheilulaji syntyi ja – mikä tärkeintä – voiko sitä harrastaa kuka tahansa?
Jos ajatus koskemattomalla puuterilla korkeilla Alaskan huipuilla laskemisesta saa sydämesi sykähtämään, saattaa helihiihto olla juuri sinulle sopiva extreme-laji. Jos laskettelukeskusten jälkiä täynnä olevat rinteet alkavat olla jo nähtyjä, voi helikopterilla takamaille lentäminen ja upean suurten, koskemattomien linjojen metsästys olla hyvinkin seuraava askel lasku-urallasi. Mutta ennen kuin ryhdyt varailemaan lentoja, on muutama asia, jotka tästä mahtavasta harrastuksesta kannattaa tietää.
Helihiihdolla on todennäköisesti pidempi historia kuin arvaatkaan. Ja vaikka helihiihtoyritykset tekevätkin kaikkensa varmistaakseen asiakkaidensa turvallisuuden, on kyseessä silti äärimmäisen vaarallinen laji, ellei laskija ole oikein varustautunut ja perillä turvallisuuteen vaikuttavista seikoista. Joten, kenelle se sitten sopii? Helihiihtääkseen ei tarvitse olla ammattilaskija, mutta kokemusta on silti hyvä olla alla. Lue tämä artikkeli ennen kuin päätät, olisiko laji kokeilun arvoinen.
Ja jos päätät lähteä kopterilla korkeille sekä mahdollisesti viimaisille ja hyytävän kylmille vuorille lajista nauttimaan, tarvitset siihen ehdottomasti asianmukaiset varusteet. Tutustu valikoimaamme, joka kattaa helihiihtoon erinomaisesti sopivat laskettelutakit ja lasketteluhousut ja ota selvää, mitä tarkoitamme Montec-laatustandardilla.
Pikanavigointi
Helihiihdon määritelmä
Helihiihdossa on kyse helikopterilla takamaastoille laskemaan lentämisestä. Helikopteri laskeutuu muutoin luoksepääsemättömälle huipulle jättäen laskijat matkasta. Lähtöpaikalta he laskevat alas luonnon muovaamia rinteitä aina tunturin tai vuoren juurelle saakka, jossa helikopteri jo odotteleekin viedäkseen laskijat jälleen takaisin huipulle.
Jos selityksemme ei kuulostanut erityisen hauskalta, voimme vakuuttaa, että sitä helihiihtäminen kuitenkin on! Kukin helihiihtokokemus voi vaihdella valtavasti riippuen siitä, mikä taitotaso laskijoilla on, paljonko ihmisiä ryhmään kuuluu, mihin helihiihtomatka suuntautuu, millaiset olosuhteet sattuvat laskupäivälle sekä millaisen helihiihtopaketin on valinnut.
Helihiihtäessä kaksi isointa uhkatekijää ovat lumivyöryt ja riippunietokset (eli vuoren harjanteen tai huipun yli roikkuva lumimassa, joka voi helposti sortua). Tästä syystä kokemattomammille laskijoille valitaan yleensä sellaisia helihiihtoalueita, joilla on pienempi riski lumen irtautumiselle ja vyörymään lähtemiselle. Nämä ovat yleensä loivempia rinteitä. Kokeneemmat laskijat voivat päästä jyrkempiin ja riskialttiimpiin maastoihin, jos vain olosuhteet sen sallivat!
Millainen on helihiihdon historia?
Helihiihto on peräisin niinkin kaukaa kuin 1950-luvulta. Vaikka on aika lailla yleisesti hyväksytty asia, että Hans Gmoser, Kanadaan 1950-luvun alussa muuttanut itävaltalaismies, on helihiihtämisen “isä”, tuli alkuperäinen idea kuitenkin kanadalaiselta geologilta, Art Pattersonilta. Patterson käytti helikoptereita saavuttaakseen Kanadan vuoristojen kaukaisia kolkkia kesäaikaan ja huomasi, ettei helikoptereille ollut paljoakaan käyttöä lunten tultua. Intohimoisena laskettelijana hän pohdiskeli, olisiko helikoptereita mahdollista käyttää hyödyksi hänen rakastamassaan urheilulajissa.
Hän lyöttäytyi yhteen Gmoserin, kokeneen vuoristo-oppaan, kanssa ja parivaljakko perusti yhdessä yrityksen. Heillä oli kuitenkin käytössään ainoastaan pieni ja epäluotettava Bell 47 -kopteri, joten Patterson katsoi koko hankkeen olevan liian riskialtis ja vetäytyi yrityksestä. Gmoser ei luovuttanut, vaan kasvatti ja kehitti yritystään, perustaen lopulta CMH:n (Canadian Mountain Holidaysin) vuonna 1965. Se on yhä tänä päivänä maailman suurin helihiihtoyritys.
Gmoser keskittyi rakennuttamaan vuoristomajoja, kasvattamaan helikopterien kalustoaan ja kokeneiden lentäjien joukkoaan sekä ulottamaan toimintaansa Columbia-vuoriston (jossa he aloittivat toimintansa) ulkopuolisiin vuoristoihin. Yritys jatkoi kasvamistaan 70- ja 80-lukujen aikana, ja helihiihdosta tuli nopeasti koko maailmanlaajuinen ilmiö.
Missä helihiihtoa voi harrastaa?
Helihiihtää voi useimmissa paikoissa, joissa vain on lunta. Tämä on totta kai melkoisen suuri yksinkertaistus, mutta ei silti kaukana totuudesta. Laskettelukeskuksiakin löytää yleisesti ottaen mistä tahansa, missä on tarpeeksi lunta laskemiseen.
Helihiihto on erinomainen ratkaisu silloin, kun paikalla on runsaasti lunta ja loistava maasto, mutta pääsy vuoren huipulle on joko hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tämän vuoksi helihiihtäminen onkin niin suosittua paikoissa, kuten Alaskan ja Kanadan Kalliovuorilla, Sierra Nevadassa, Himalajalla, Andeilla, Kaukasusvuorilla ja monissa muissa vuoristoissa!
Helihiihtäminen avaa koko maailman laskettelijoiden ja lautailijoiden käyttöön, mutta kohteiden joukossa on totisesti sellaisia, jotka houkuttelevat laskijoita erityisen paljon. Monien yritysten toimiessa suosituissa kohteissa, voivat lentäjät rakentaa tietokantaa siitä, missä on turvallista ja luotettavaa laskea sekä mikä tärkeintä, missä laskijat saavat kaikista parhaan kokemuksen! Lajin ollessa riskialtis, on lentäjien ensiarvoisen tärkeää asettaa turvallisuus prioriteetikseen ja sen he onneksi tekevätkin.
Helihiihto Alaskassa
Jos olet suuntaamassa Alaskaan (tuohon helihiihdon epäviralliseen mekkaan), on valittavanasi muutamiakin loistavia vaihtoehtoja. Tordrillo-vuoria pidetään luotettavimpana ja tavoitelluimpana kohteena. Tämä siksi, että siellä päästään nauttimaan 4 856 neliökilometristä laskettavaa maastoa, yli 15,2 metrin vuotuisesta lumisademäärästä, sekä jopa 2 286 metrin korkeuksista ja 1 676 metrin vuoren huipun ja juuren välisistä korkeuseroista pystysuoraan mitattuna.
Tordrillo-vuoret on hyvin kartoitettu ja alue on valvottua. Helihiihtäjät pääsevät nauttimaan häikäisevistä jyrkistä laskuista ja rotkoista sekä rennoista puuterikentistä ja kaikesta tältä väliltä. Paikkaa voisikin kuvailla valtavaksi laskemisen ihmemaaksi, joka sopii monelle eri taitotasolle.
Myös Chugach-vuoristo lähellä Valdezia sekä Cordovan alue ovat molemmat hyvin suosittuja kohteita. Chugach-vuoriston huiput kohoavat parhaimmillaan 3 962 metriin, mutta yltävät keskimäärin noin 1 219 metrin korkeuteen. Tätä matalampaa korkeutta kuitenkin kompensoi erinomaisesti se tosiasia, että paikalla sataa eniten lunta maailmassa vuotuisen keskiarvon ollessa yli 20 metriä. Tähän mittaan mahtuisi keskivertoinen kerrostalo! Paikalla on siis paljon puuteria nautittavaksi ja lukemattomia raneja laskettavaksi. Lisäksi matalammissa ilmanaloissa on se hyöty, että sää on usein parempi laskemista ajatellen.
Cordovan aluetta voi kuvailla varsin samoin sanankääntein kuin Chugach-vuoristoa. Siellä vain sataa hieman vähemmän lunta (kuitenkin yli 15 metriä). Hauskanpito on tosin yhtä lailla taattu.
Helihiihto Kanadassa
Kanadan helihiihtomahdollisuudet ovat hyvin samantyyppiset Alaskan puitteiden kanssa! Tarjontaa on valtavasti, mutta suosittelemme ehdottomasti länsirannikkoa sen tarjoaman lumimäärän ja upeiden maastojen ansiosta. Siellä on paljon eri kohteita, joista jokainen saa osakseen keskimäärin yli 7,5 metriä lunta vuodessa, joten valitsipa minkä paikan tahansa, ei oikeastaan voi mennä vikaan.
Kanadan lounaisosista löytyvät Kootenayn kansallispuiston vuoret, Valhalla-vuoret, Goat-vuoristo sekä Purcell-vuoret, joissa pääsee nauttimaan jännityksestä ja lukuisista korkealta lähtevistä puiden täyteisistä raneista.
Hieman pohjoisempaa löytyy Columbia-vuoristo, Bugaboos-vuoristo (täällä helihiihto syntyi) sekä Kanadan Kalliovuorten alkupää. Täällä ollaan jo korkeammalla merenpinnasta ja kohotaankin yli puurajan nauttimaan hieman klassisemmasta alaskalaistyylisestä helihiihdosta.
Vielä pohjoisempaa löytyvät Kanadan Kalliovuoret, ja täällä helihiihtomahdollisuudet käyvät hieman niukemmiksi. Idempänä pääsee kuitenkin pitämään hauskaa Monashee-vuorilla. Rannikon suunnalla puolestaan Pohjois-Kaskadit tarjoavat enemmän kuin riittävästi jännitystä.
Vancouverin pohjoispuolella helihiihtäjiä hemmottelevat Bastion- sekä Clendenning-vuoristot. Täällä pääsee laskemaan Powder Mountainin, Whistlerin sekä Blackcombin laskettelukeskusten yhteydessä. Ja jos helihiihtoyrityksen valinta osuu nappiin, on mahdollista päästä laskemaan todella kunnianhimoisia maastoja. Jos puolestaan haluaa pitää homman rennompana ja himmailla maisemista nauttien, on tarjolla myös paljon helpommin saavutettavissa olevia maastoja mukavuudenhaluisemmille laskijoille.
Muut vierailun arvoiset helihiihtokohteet
Alpit ovat jälleen yksi mahtava helihiihtokohde. Alueella on valtavasti korkealla sijaitsevia maastoja ja laajoja laskemiseen sopivia alueita, joten ei ole ihmekään, että siellä toimii lukuisia helihiihtoyrityksiä, jotka järjestävät matkoja Ranskasta, Sveitsistä ja Itävallasta käsin.
Helihiihtoa on ehdottomasti tarjolla myös Alaskan ulkopuolisissa Yhdysvaltain osavaltioissa. Sitä voi harrastaa suuremmissa laskettelukeskuksissa aina Utahista Coloradoon ja Nevadasta Kaliforniaan saakka ja saada mahdollisuuden kokea henkeäsalpaavia maisemia, joihin ei hissien kyydissä pääse.
Yhdysvaltain ulkopuolella järjestävät tietyt yhtiöt myös matkoja Andeille, Himalajalle ja Kaukasusvuoristoon. Niille on kuitenkin hieman vaikeampaa päästä mukaan – Himalajan helihiihtomatkalle pääsy olisi monelle lajin harrastajalle unelmien täyttymys!
Jos tykkää lasketella Aasiassa, tarjoaa Japanikin hyvän valikoiman hieman matalampien korkeuksien helihiihtoa – ja erityisesti se sopii sellaisille, jotka rakastavat valtavan syviä, silmänkantamattomiin jatkuvia puuterikenttiä. Ainakin meille ne kelpaisivat enemmän kuin hyvin.
UKK
Mitä eroa on helihiihdolla ja lumikissahiihdolla?
Helihiihdossa on mukana aina helikopteri, kun taas lumikissahiihdossa rinnettä kavutaan rinnekoneella (engl. snow cat). Molemmat näistä tarjoilevat ainutkertaiseksi kuratoituja kokemuksia sekä koskemattomia puuteriraneja, mutta helikopterit pääsevät sinnekin, minne rinnekoneet eivät.
Tarvitaanko helihiihtoon erityisvarusteita?
Puuterisukset, lumivyöryreppu ja -turvavarusteet (sondi, piippari/toisiotutkavastain), asianmukaiset lasketteluvaatteet ja vahvat jalkalihakset.
Mitä helihiihtopäivää varten kannattaa pakata mukaan?
Kuten mainitsimme, tarvitaan mukaan lumivyöryvarusteet sekä hyvät puuterilaskuun sopivat välineet. Reppuun kannattaa pakata varavaatteita sekä vettä ja ruokaa. Helihiihtopäivät venyvät monesti pitkiksi!
Täytyykö ennen helihiihtämään lähtöä käydä lumivyöryturvallisuuden kurssilla?
Kaikki helihiihtoyritykset eivät sitä vaadi, mutta suosittelemme käymään vähintään AST 1 -tason lumivyörytaitojen koulutuksen ennen kuin homman siirtää laskettelukeskuksen ulkopuolisille rinteille.
Kuinka hyvä laskija täytyy olla helihiihtääkseen?
Suosittelemme helihiihtoa laskijoille, joiden taitotaso on edistyneestä kokeneeseen. Jos ajatuskin helihiihtämisestä saa hermostuneeksi, ei vielä kannata varailla helikopterikyytiä. Maasto on usein jyrkkää ja arvaamatonta. Puuteri voi myös käydä hyvin syväksi ja pehmeäksi, joten laskijan on oltava joka hetki täydessä hallinnassa ja itsevarma suurissa nopeuksissa, tai saattaa joutua vaikeuksiin!
Onko helihiihtäminen kallista?
Kyllä. Yleisesti ottaen kyseessä on varsin kallis harrastus, mutta hintaa voi laskea se, jos pääsee mukaan ryhmämatkalle tai saa hyödynnettyä alku- tai loppukauden diilejä tai viime hetken peruutuksia.
Onko helihiihtäminen turvallista?
Jos hoitaa homman fiksusti niin kyllä, se on turvallista. Ainakin yhtä turvallista kuin perinteinen lautailu tai laskettelu. Matkanjärjestäjät tekevät kaikkensa varmistaakseen turvallisuuden valitsemalla vakaita maastoja ja järjestämällä matkoja hyvässä säässä. Ota silti aikasi ja ole varovainen. Mitä tahansa voi tapahtua takamaastoissa.
Lopuksi
Siinä se, oppaamme helihiihdon ihanaan ja jännittävään maailmaan. Joten aika ryhtyä googlettelemaan AST 1 -kursseja, etsimään puuterisuksia ja säästämään helihiihtomatkaa varten. Talvi on ihan nurkan takana, joten nyt on hyvä hetki toimia! Hauskoja helihiihtopäiviä! Tiedämme, että tulet nauttimaan niistä yhtä paljon kuin me täällä Montecilla!
Aiheeseen liittyvää luettavaa: